Maailma liikkuu. Se liikkuu aina omaa tahtiaan eikä välitä siitä miten muut liikkuvat mukana. Maailma nostattaa mukanaan myrskypilvet, jotka nousevat kaukaa ja levittäytyvät ylleni. Pimeys ja synkkyys valtaa suurella voimallaan kaiken ympärilläni. Hukun siihen, paine puristaa jokaista soluani. Missään ei ole mitään. Kaikki on hukassa.

Miksi asiat muuttuu niin? Miksi jo löydetty totuus ja toivo kaatuu? Miksi pitää muka taas etsiä uudelleen? Sanojen viekkaat koukerot vievät ajatukseni mukanaan ja minä uskon. Uskon siihen mitä on sanottu, vaikka en saisi uskoa.

Haluan irroittaa otteen. Haluaisin, että pupu ei olisi tässä enää. Haluan sanoa kaikille heihei ja sitten antaa kaiken mennä. Horjahtaa ja kaatua. Kukaan ei saisi enää minua nostaa, koska en jaksa ja halua kulkea toisen tuella vain. En saisi tehdä niin ja näyttää, että olen heikko. En halua pupu rakas sinua enää kiusata ja suruillani murtaa.

Elämä on vaikeaa.