Ei ihan yksinkertaisesti tule sanoja suusta. Ei suusta eikä myöskään sormista. Hirveän tuskan takana on nämä muutamat sanat, joilla yritän nyt kuvata mitään. En voi ymmärtää miten minä pystyn hiljenemään näin. Aina on edes jotakin sanottavaa. Minne katosi kaikki? Kuka porasi reiän sisimpääni, että kaikki valuivat pois? Ainiin...paitsi kipu tietenkin jäi. Miksi kaikki on niin ihan sama nykyään? Oikeasti en jaksaisi olla surullinen enkä oikein myöskään vihainen tai iloinen. Ihan sama, mitä väliä?

Ovi on sulkeutunut. Can u open it? Please, try.